Höpinöitä

Pitkästä aikaan ajattelin tulla vähän kuulumisia kertomaan. Syy tälle mun jonkinlaiselle hiljaiselolle oli ensinnäkin se että myin mun kameran ja tilasin itselleni uuden, enkä sitten ilman kuvia jaksanut tulla kirjottelemaan. Toisekseen en oo myöskään jaksanu. Nyt on ollu jotenkin tosi väsyny vaihe, vaikka en sille mitään erityistä syytä keksikkään. Nyt kuitenkin ajattelin että vois olla hyvä hetki kertoilla vähän mitä kuuluu. Oon tässä väsäilly opinnäytetyötä oikeestaan. Muuta koulua mulla ei tällähetkellä ookkaan. Me tehdään oppari siis autististen henkilöiden sosiaalisista taidoista. Siinäkin toki ihan riittää hommaa että ihan kiva vaan. Ollaan saatukin sitä jo ihan hyvälle mallille. Ollaan myös ravattu yhdillä jos toisillakin synttäreillä tässä lähiaikoina. Ensin käytiin kummipojan 4-vuotis synttäreillä, sitten siskon tytsyn synttäreillä ja sitten vielä Sarankin. Oli kyllä kivat ne Saran partyt ja oli tosi kiva vähän tutustua uusiin ihmisiin.

Tässä minä menossa juhlimaan Saraa! 

Ja tässä neiti 18-vuotta!

Kävin tossa yks päivä läpi myös vähän vauvan vaatteita että tiedän mitä vielä täytyy ostaa ja mitä saattais ollakkin jo ihan riittävästi. Vielä täytyy kuitenkin ostaa erityisesti koon 62 vaatteita, kun se kasvaa kuitenkin niin nopeesti niistä ihan pienimmistä pois. Mulle kuitenkin on iskenyt joku pihiys päälle kun en raaski ostaa melkein mitään! Oon mä kuitenkin vähän vauvan vaatevarastoa kartuttanut. Näiden allaolevien lisäksi ostin muutamia bodeja ja vielä yhdet housut. Ja onhan postissa vielä matkalla yks ihana neulehaalarikin. Viimeisen kuvan housut ja töppöset on kirppikseltä. 

Mun elämä on aika raskaudentäyteistä tällähetkellä. Tuntuu että kokoajan pyörii mielessä vauva ja kaikki mitä täytyy hankkia ja tehdä ennen hänen syntymää. Mutta eiks tää oo ihan normaalia?! Mä kyllä nautin tästä tosi paljon. Musta on ihanaa saada nuuskutella vauvan vaatteita, valita mieleisiä tarvikkeita ja herkutella sillä ajatuksella että ehkä jo kahden kuukauden päästä meillä on se käärö täällä. Ainoastaan oikeestaan inhottaa tää jatkuva ja aikamoisen suuri väsymys mikä verottaakin jonkun verran tekemisiä. Ei vaan tuu samanlailla lähdettyä ja tehtyä kun on ihan poikki. En mä silti mikään kotimamma ole! Hah

Laitan tähän loppuun vielä vähän vertailun vuoksi tälläisen tosi huono laatuisen kollaasin. Ensimmäisessä kuvassa mulla on viikkoja n. 16 ja toisessa sitten 31. Muistan kuinka isolta jo ton ensimmäisen kuvan aikaan tuo masu tuntui. No, entäs nyt sitten? Tällähetkellä olo on ihan jättimäinen ja tiedän, että tässä on vielä kaks kuukautta aikaa kasvaakkin. Mihinköhän mittoihin tässä päästään!